Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa: sisältö ja voimaantulo

Säädös: 808/2019 · Voimaantulo: 1.1.2020 · Korvattu laki: hallintolainkäyttölaki · Lakiesitys: HE 29/2018

Taulukon päivät ja säädöstunnukset on vahvistettu lainsäädäntöasiakirjoista, joten ne kannattaa tarkistaa suoraan lähteestä (Oikeusministeriö, lainvalmistelun hankesivu).

Mitä laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa säätää?

Laki koskee oikeudenkäyntiä hallintoasioissa, eli asioita, jotka käsitellään hallintotuomioistuimissa. Lakiesityksen käsittelyssä olivat hallituksen esitys HE 29/2018 vp ja lakivaliokunnan mietintö LaVM 18/2018 vp (Eduskunta, lakiasiakirjat).

Opinnäytetyön mukaan laki jakautuu 15 lukuun, ja kymmenes luku käsittelee oikeudenkäyntikuluja (Theseus, opinnäytetyö hallintoprosessista).

• Hallinnonala: oikeusministeriö (Oikeusministeriö, lainvalmistelun hankesivu)

Käytännössä tämä tarkoittaa: nimi kertoo soveltamisalan, mutta kysymys siitä, kuka maksaa kulut, ratkeaa vasta kymmenennessä luvussa.

Milloin uusi laki tuli voimaan ja mitä se korvasi?

Edeltäjä oli hallintolainkäyttölaki, jonka opinnäytetyön mukaan säädettiin 26.7.1996 (Theseus, opinnäytetyö hallintoprosessista).

• Voimaantulo: 1.1.2020 (Kirkkohallitus, kirkon hallinnon ohjeistus)
• Kumottu: hallintolainkäyttölaki (586/1996), kuten Finlex (virallinen säädöstietokanta) kertoo

Tästä seuraa: vanha säädös on tarpeen lähinnä vanhojen asioiden tarkistuksessa, ja siinäkin kannattaa lukea siirtymäsäännös ennen johtopäätöksiä.

Miten laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa eroaa hallintolaista?

Lähteissä ei ole vahvistettua tekstiä hallintolain sisällöstä, joten vertailu rajautuu tässä kahteen seikkaan. Hallintolaiksi nimetään säädös 434/2003, mutta tätä numeroa ei ole vahvistettu tämän jutun lähteistä. Tämä laki on säädös 808/2019, jonka lakiesitys ja mietintö koskevat nimenomaan sitä (Eduskunta, lakiasiakirjat).

Käytännössä tämä tarkoittaa: hallintolaki ei korvaa tätä lakia, vaan kysymykset kannattaa ohjata oikealle säädökselle.

Kuka maksaa oikeudenkäyntikulut hallintoasioissa?

Pääsääntö on, että kumpikin osapuoli maksaa omat kulunsa. Korvausvelvollisuus syntyy poikkeuksena: lain 95 §:n 1 momentin mukaan osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen kulut kokonaan tai osaksi, jos ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan kuluistaan (STUKlex, kuluja koskevat pykälät).

• Osapuoli voidaan velvoittaa korvaamaan kulut, jotka aiheutuvat tahallisesta tai huolimattomuudesta ilmeisen tarpeettomasta oikeudenkäynnin pitkittämisestä (96 §, EUROPAM (konsolidoitu lakiteksti))
• Korvattaviin kuluihin kuuluvat valmistelu- ja kirjelmäkulut, suullisen käsittelyn kulut, todistaja- ja asiantuntijakorvaukset, asiamiehen palkkio ja korvaus sekä muut välittömästi liittyvät kulut (97 §, EUROPAM, konsolidoitu lakiteksti)

Lähteen mukaan kulujen korvaukselle määrätään vaadittaessa vuotuinen viivästyskorko korkolain 4 §:n 1 momentin korkokannan mukaan kuukauden kuluttua päätöksen saatavilla olosta (EUROPAM, konsolidoitu lakiteksti).

Tästä seuraa: kulukysymyksessä ajoitus on yhtä tärkeä kuin perusteet, ja sitä ei kannata jättää viimeiseen hetkeen.

Miten asiavirhe korjataan hallintolain mukaan?

Tähän kysymykseen en voi vastata lähteiden varassa. Käytettävissä olevassa aineistossa ei ole vahvistettua tekstiä asiavirheen korjaamisesta, joten en kuvaa vaiheita arvailemalla.

• Hae korjausmenettelyn säännökset lakitekstistä säädöstunnuksella 808/2019.
• Tarkista hallintolain 434/2003 korjausmenettely erikseen, koska sitä ei käsitelty tässä jutussa.

Käytännössä tämä tarkoittaa: asiavirheen korjaaminen vaatii lakitekstin tarkistuksen ennen toimia, ei tämän jutun perusteella tehtyjä päätelmiä.

Kulujen korvausvaatimus vaiheittain

1. Esitä korvausvaatimus ennen kuin hallintotuomioistuin tekee päätöksen pääasiassa (STUKlex, kuluja koskevat pykälät).
2. Eritele vaatimuksessa kulujen määrä ja perusteet (STUKlex, kuluja koskevat pykälät).
3. Odota, että tuomioistuin ratkaisee kulut pääasian yhteydessä. Velvoitettavalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen korvausvelvollisuuden määräämistä (STUKlex, kuluja koskevat pykälät).

Kääntöpuoli: vaiheista helpoimmin unohtuu eriteltyjen perusteiden kirjaaminen, vaikka juuri se ratkaisee, mitä vaatimuksesta voi saada.

Aikajana: lakiesityksestä voimaantuloon

• 5.7.2019: laki 808/2019 annettiin (EUR-Lex, EU:n oikeustietokanta)
• 8.7.2019: laki julkaistiin (EUR-Lex, EU:n oikeustietokanta)
• 1.1.2020: laki tuli voimaan (Finlex, virallinen säädöstietokanta)
• 1.6.2023: säädös 498/2023 tuli voimaan (Finlex, säädös 498/2023)
• 14.4.2026: muutos SäädK 213/2026 tulee voimaan (Finlex, SäädK 213/2026)

Malli: kaksi viimeisintä riviä osoittavat, ettei laki ole pysynyt paikallaan, joten lakitekstin tarkistus kannattaa tehdä juuri ajankohtaan.

Mikä on varmaa ja mikä vielä auki?

Vahvistetut faktat:

• Laki 808/2019 annettiin 5.7.2019 (EUR-Lex, EU:n oikeustietokanta)
• Laki tuli voimaan 1.1.2020 (Finlex, virallinen säädöstietokanta)
• Pääsääntö on, että kumpikin maksaa omat kulunsa (STUKlex, kuluja koskevat pykälät)

Mikä on epäselvää:

• Pykälien 99–100 § ja 102–104 § sisältö jää tässä jutussa tarkistamatta
• Siirtymäsäännöksen täsmällinen sanamuoto ei ole vahvistettu kaikista lähteistä
• Muutoksen 213/2026 koko teksti, erityisesti 90 §:n uusi 5 momentti, ei ole tässä käytössä
• Oikeuskäytäntöä kulujen ratkaisusta ei ole aineistossa, eikä alueellisia eroja ole kuvattu

Tästä seuraa: neljä auki olevaa kohtaa ovat enemmän kuin kolme vahvistettua, joten lukijan kannattaa tarkistaa lakiteksti ennen kuin toimii kulukysymyksen perusteella.

Mitä lait ja tutkimus itse sanovat?

”Oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.”

Lainsäätäjä (laki 808/2019, 95 §), STUKlex (kuluja koskevat pykälät)

Opinnäytetyön kirjoittaja Anna-Maija Partanen tiivistää lain aseman näin, joten pidä tätä lähteenä suuntaa-antavana.

”Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) tuli voimaan 1.1.2020 ja kumosi samalla aiemman hallintolainkäyttölain (586/1996).”

Anna-Maija Partanen (opinnäytetyö), Theseus (opinnäytetyö hallintoprosessista)

Kun lainsäätäjän sanamuoto ja opinnäytteen tiivistys puhuvat samasta asiasta, lakiteksti on kulukysymyksessä ratkaiseva lähde.

Mitä tästä seuraa hallintoasian osapuolelle?

Laki 808/2019 on korvannut hallintolainkäyttölain, ja lakiin on tehty muutoksia vuosina 2023 ja 2026, joten lakitekstin lukeminen kannattaa aina säädöstunnuksella. Kulut ratkeavat pääsäännöstä poikkeavasti vain perustellusta syystä, ja vaatimus pitää tehdä ajoissa ja eriteltynä (STUKlex, kuluja koskevat pykälät). Hallintoasian osapuoli, joka jättää kulut vaatimatta ajoissa ja eriteltynä, jää todennäköisesti itse maksamaan ne.

Aiheeseen liittyvää: luvaton intiimikuvien levittäminen Suomessa ja lain sisältö · miten pelaaja voi tarkistaa, ovatko voitot verovapaita

Usein kysytyt kysymykset