
Charles de Gaulle – elämäkerta, saavutukset ja perintö
Ranskassa on vain muutama ihminen, jonka nimi on ikuistettu niin lentokenttään, lentotukialukseen kuin perustuslakiinkin. Charles de Gaulle on yksi heistä – ja hänen vaikutuksensa ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkiin monumentteihin, sodanajan Lontoosta Pariisin poliittisiin kabinetteihin.
Syntymävuosi: 1890 ·
Kuolinvuosi: 1970 ·
Ranskan presidenttinä: 1959–1969 ·
Johti Vapaita Ranskan joukkoja: 1940–1944 ·
Perusti Ranskan viidennen tasavallan: 1958
Pikakatsaus
- Ranskalainen kenraali ja valtiomies (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja))
- Syntyi 22.11.1890 (Wikipedia (avoin tietosanakirja))
- Kuoli 9.11.1970 (Wikipedia (avoin tietosanakirja))
- Johti Vapaita Ranskan joukkoja (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja))
- Perusti viidennen tasavallan (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu))
- Ranskan presidentti 1959–1969 (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja))
- Puoliso: Yvonne de Gaulle (Wikipedia (avoin tietosanakirja))
- Lapset: Philippe, Élisabeth, Anne (Wikipedia (avoin tietosanakirja))
- Anne syntyi Downin oireyhtymällä (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto))
- De Gaullen lentokenttä Paris-Charles de Gaulle (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto))
- Lentotukialus FS Charles de Gaulle (Europe Remembers (Euroopan historian muistiorganisaatio))
- Pidetään Ranskan historian merkittävimpänä johtajana (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja))
Kuusi keskeistä tietoa de Gaullen elämästä tiivistävät hänen uransa ja taustansa yhdellä silmäyksellä.
| Ominaisuus | Tiedot |
|---|---|
| Syntymäaika | 22. marraskuuta 1890 |
| Kuolinaika | 9. marraskuuta 1970 |
| Presidenttinä | 8. tammikuuta 1959 – 28. huhtikuuta 1969 |
| Puoliso | Yvonne de Gaulle |
| Lapset | Philippe, Élisabeth, Anne |
| Tunnetuin rooli | Vapaan Ranskan johtaja toisessa maailmansodassa |
Miksi Charles de Gaulle tuomittiin kuolemaan?
Vichyn hallituksen tuomio
- De Gaulle tuomittiin kuolemaan elokuussa 1940 Vichyn hallituksen toimesta – tuomio annettiin poissaolevana (Wikipedia (avoin tietosanakirja)).
- Syyksi kirjattiin sotilaskapina ja maanpetos, koska de Gaulle kieltäytyi tunnustamasta aselepoa natsi-Saksan kanssa (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu)).
Marraskuussa 1940 de Gaulle tuomittiin myös poissaolevana 20 vuoden vankeusrangaistukseen ja Ranskan kansalaisuuden menetykseen. Vichyn hallitus piti häntä petturina, koska hän jatkoi sodankäyntiä Ranskan antauduttua. Tuomio pysyi voimassa koko sodan ajan, eikä de Gaulle koskaan joutunut sen täytäntöönpanon kohteeksi.
Maastakarkotus ja teloitustuomio
- De Gaulle oli paennut Lontooseen 16. kesäkuuta 1940, ja sieltä käsin hän lähetti 18. kesäkuuta 1940 kuuluisan vetoomuksensa, jossa hän kehotti ranskalaisia jatkamaan taistelua (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto)).
- Vichyn hallitus määräsi hänet teloitettavaksi, mikäli hänet saataisiin kiinni – mutta de Gaulle pysyi Lontoossa ja rakensi Vapaita Ranskan joukkoja (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
De Gaulle oli ylennetty kenraaliksi toukokuussa 1940, ja hän toimi varaministerinä Paul Reynaud’n hallituksessa Saksan hyökkäyksen jälkeen (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu)). Vichyn hallituksen tuomio ei kuitenkaan koskaan toteutunut, ja de Gaulle jatkoi Ranskan johtamista maanpaosta käsin.
Tämän tuomion symbolinen merkitys oli kuitenkin valtava: se lujitti de Gaullen asemaa Ranskan vastarinnan johtajana ja teki hänestä marttyyrin liittoutuneiden silmissä.
Miksi Charles de Gaulle on niin kuuluisa?
Johtajuus toisessa maailmansodassa
- De Gaulle johti Vapaita Ranskan joukkoja Lontoosta käsin vuosina 1940–1944 ja nousi liittoutuneiden silmissä Ranskan todelliseksi johtajaksi (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
- 25. elokuuta 1944 de Gaulle ajoi vapautetun Pariisin halki ja otti vastaan kaupungin hallinnan (Europe Remembers (Euroopan historian muistiorganisaatio)).
De Gaullen rooli toisessa maailmansodassa oli poikkeuksellinen: hän oli sotilaskomentaja ilman armeijaa, joka onnistui vakuuttamaan liittoutuneet siitä, että hän edusti todellista Ranskaa. Britannica (kansainvälinen tietosanakirja) kuvaa häntä mieheksi, joka pelasti Ranskan kunnian.
Viidennen tasavallan perustaminen
- De Gaulle palasi valtaan vuonna 1958, kun Ranska ajautui kriisiin Algerian sodan vuoksi. Hän laati uuden perustuslain, joka vahvisti presidentin valtaa ja loi viidennen tasavallan (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
- Perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä syyskuussa 1958, ja de Gaulle valittiin viidennen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu)).
Viidennen tasavallan perustuslaki oli de Gaullen käsialaa ja se on edelleen Ranskan hallinnon perusta. Presidentin valtaoikeudet kasvoivat merkittävästi neljänteen tasavaltaan verrattuna. De Gaulle oli eronnut väliaikaisen hallituksen johdosta vuonna 1946 juuri siksi, että vastusti puolueiden hallitsemaa neljättä tasavaltaa (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
Poliittinen perintö
- De Gaulle toimi Ranskan presidenttinä 8. tammikuuta 1959 – 28. huhtikuuta 1969 (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
- Hän erosi presidentin tehtävästä vuonna 1969, kun hänen ehdottamansa uudistukset hylättiin kansanäänestyksessä (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
De Gaullen suurin saavutus oli palauttaa Ranskan itsetunto ja kansainvälinen asema toisen maailmansodan jälkeen. Hän ajoi itsenäistä ulkopolitiikkaa, veti Ranskan pois Naton sotilaallisesta komentorakenteesta ja loi maan oman ydinasepelotteen. Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto) korostaa hänen rooliaan Ranskan modernin identiteetin rakentajana.
De Gaulle muutti Ranskan hallintojärjestelmän puoluehajaannuksesta vahvaan presidenttijohtoiseen malliin. Viidennen tasavallan perustuslaki on ollut käytössä yli 60 vuotta – pidempään kuin mikään Ranskan aiemmista tasavalloista.
Seuraus: Ranskan nykyinen poliittinen rakenne on suoraan de Gaullen vision tulosta, ja se on kestänyt vuosikymmeniä toisin kuin aiemmat järjestelmät.
Miksi Charles de Gaullea yritettiin murhata?
Algerian sodan vastustus
- De Gaulle päätti vuonna 1959 antaa Algerian oikeuden itsemääräämiseen, mikä raivostutti ne, jotka halusivat pitää Algerian osana Ranskaa (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
- Algerian sota (1954–1962) oli verinen konflikti, ja de Gaullen linjaus teki hänestä vihatun hahmon äärinationalistien keskuudessa (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu)).
De Gaullen päätös Algerian itsenäisyydestä oli strateginen: hän ymmärsi, että siirtomaasota oli Ranskalle kestämätön. Mutta päätös jakoi Ranskan kahtia ja synnytti aseellisen vastarinnan.
Organisation armée secrète (OAS)
- OAS (Organisation armée secrète) oli äärinationalistinen järjestö, joka vastusti Algerian itsenäistymistä ja käytti terroria keinonaan (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
- Järjestö yritti salamurhata de Gaullen useita kertoja, tunnetuin yritys elokuussa 1962 Petit-Clamartissa (Europe Remembers (Euroopan historian muistiorganisaatio)).
Petit-Clamartin murhayritys 22. elokuuta 1962 oli järjestelmällinen väijytys, jossa OAS:n aseistetut solut hyökkäsivät de Gaullen autosaattueen kimppuun. De Gaulle ja hänen vaimonsa Yvonne selvisivät täpärästi hengissä, vaikka auton koriin osui useita luoteja.
Jean Bastien-Thiryn epäonnistunut operaatio
- Jean Bastien-Thiry, OAS:n jäsen ja sotilasinsinööri, suunnitteli Petit-Clamartin murhayrityksen (Wikipedia (avoin tietosanakirja)).
- Bastien-Thiry teloitettiin ampumalla 11. maaliskuuta 1963 – viimeinen henkilö, joka teloitettiin Ranskassa poliittisesta rikoksesta (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto)).
De Gaulle, joka pelasti Ranskan kunnian toisessa maailmansodassa, joutui oman maansa äärinationalistien maalitauluksi. Hänen päättäväisyytensä Algerian itsenäisyydestä teki hänestä sekä sankarin että vihollisen – riippuen siitä, keneltä kysyi.
Mikä tärkeintä, nämä murhayritykset eivät horjuttaneet de Gaullen päätöksentekoa, vaan lujittivat hänen mainettaan peräänantamattomana johtajana.
Oliko Charles de Gaullella Downin oireyhtymää sairastava lapsi?
Anne de Gaullen elämä
- Anne de Gaulle syntyi 1. tammikuuta 1928, ja hänellä todettiin Downin oireyhtymä (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto)).
- Charles de Gaulle piti Annesta erityistä huolta – hänen kerrotaan olleen syvästi kiintynyt tyttäreensä ja viettäneen tämän kanssa paljon aikaa Colombey-les-Deux-Églisesin kodissa (Wikipedia (avoin tietosanakirja)).
Anne de Gaulle asui koko elämänsä vanhempiensa luona, eikä häntä koskaan sijoitettu laitokseen. De Gaulle perusti yhdessä vaimonsa Yvonne kanssa säätiön, joka auttaa kehitysvammaisia lapsia – Anne de Gaullen mukaan nimetty säätiö toimii edelleen.
Perheen yksityisyys
- De Gaulle piti perhe-elämänsä tiukasti yksityisenä, eikä Annea koskaan käytetty poliittisena välineenä (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto)).
- Anne de Gaulle kuoli 20. helmikuuta 1948 20-vuotiaana, ja hänen isänsä sanoi myöhemmin, että tyttären kuolema oli yksi hänen elämänsä suurimmista suruista (Europe Remembers (Euroopan historian muistiorganisaatio)).
De Gaullella oli kaksi muuta lasta: poika Philippe (s. 1921), josta tuli laivaston upseeri, ja tytär Élisabeth (s. 1924). Perhe oli tiivis, ja Annea kohdeltiin tasavertaisena perheenjäsenenä.
De Gaullen suhtautuminen Annen vammaisuuteen on yksi hänen inhimillisimmistä puolistaan, ja se vaikutti myöhemmin hänen sosiaalipoliittisiin näkemyksiinsä.
Milloin Charles de Gaulle kuoli?
Kuolinpäivä ja -paikka
- Charles de Gaulle kuoli 9. marraskuuta 1970 kotonaan Colombey-les-Deux-Églisesissä (Wikipedia (avoin tietosanakirja)).
- Hän oli vetäytynyt poliittisesta elämästä eronsa jälkeen vuonna 1969 ja kirjoitti maaseudun rauhassa muistelmiaan (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto)).
De Gaullen kuolema tuli yllättäen – hän oli ollut työskennellyt muistelmiensa parissa ja nauttinut eläkepäivistään maaseudulla. Ranskan hallitus julisti maahan 12 päivän kansallisen suruajan, ja de Gaullen hautajaisiin osallistui maailman johtajia ympäri maailmaa.
Kuolinsyy
- Kuolinsyy oli aortta-aneurysma, joka puhkesi äkillisesti (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
- De Gaulle oli 79-vuotias kuollessaan, ja hän oli kirjoittanut testamentissaan, että hänen hautajaisensa tulisi olla yksinkertaiset ja ilman suurta julkisuutta (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu)).
De Gaulle haudattiin Colombey-les-Deux-Églisesin hautausmaalle yksinkertaiseen hautaan, jossa on vain hänen nimensä ja elinvuotensa. Samalle hautausmaalle on haudattu myös hänen tyttärensä Anne, joka kuoli vuonna 1948, ja vaimo Yvonne, joka kuoli vuonna 1979.
De Gaullen kuoleman jälkeen Ranska on nimennyt hänen mukaansa Pariisin päälentokentän (Paris-Charles de Gaulle), maailman suurimman lentotukialuksen (FS Charles de Gaulle) ja lukemattomia katuja ja aukioita. Hän on ainoa Ranskan johtaja, jonka perintö ulottuu konkreettisesti jokapäiväiseen elämään.
De Gaullen fyysinen poistuminen ei vähentänyt hänen vaikutustaan: hänen nimensä on yhä läsnä jokapäiväisessä ranskalaisessa arjessa.
Aikajana: Charles de Gaullen elämän tärkeimmät hetket
22. marraskuuta 1890 – Charles de Gaulle syntyy Lilleissä, Ranskassa (Wikipedia (avoin tietosanakirja)).
18. kesäkuuta 1940 – De Gaulle lähettää kuuluisan vetoomuksensa BBC:ltä ja perustaa Vapaan Ranskan (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto)).
25. elokuuta 1944 – De Gaulle ajaa vapautetun Pariisin halki ja ottaa väliaikaisen hallituksen johtoonsa (Europe Remembers (Euroopan historian muistiorganisaatio)).
De Gaulle palaa valtaan, laatii uuden perustuslain ja perustaa viidennen tasavallan (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
28. huhtikuuta 1969 – De Gaulle eroaa presidentin virasta uudistusten hylkäämisen jälkeen (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
9. marraskuuta 1970 – De Gaulle kuolee kotonaan Colombey-les-Deux-Églisesissä (Wikipedia (avoin tietosanakirja)).
Vahvistetut faktat ja avoimet kysymykset
- De Gaulle tuomittiin kuolemaan Vichyn hallituksen toimesta elokuussa 1940 (Wikipedia (avoin tietosanakirja))
- Anne de Gaullella oli Downin oireyhtymä (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto))
- OAS yritti salamurhata de Gaullen Petit-Clamartissa 22. elokuuta 1962 (Europe Remembers (Euroopan historian muistiorganisaatio))
- De Gaulle perusti Ranskan viidennen tasavallan vuonna 1958 (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja))
- De Gaulle kuoli aortta-aneurysmaan 9. marraskuuta 1970 (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja))
- De Gaullen tarkka rooli Ranskan vastarintaliikkeen eri ryhmittymien välillä sodan aikana jää osin epäselväksi historiantutkimukselle (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu))
- Murhayritysten täsmällistä lukumäärää ja niiden yhteyksiä OAS:n johtoon ei ole täysin pystytty vahvistamaan kaikilta osin (Wikipedia (avoin tietosanakirja))
- De Gaullen henkilökohtaisista suhteista muihin liittoutuneiden johtajiin, erityisesti Churchilllin ja Rooseveltiin, on erilaisia tulkintoja (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja))
De Gaulle aikalaistensa silmin
Ranska on menettänyt taistelun, mutta Ranska ei ole menettänyt sotaa.
– Charles de Gaulle, vetoomus 18. kesäkuuta 1940 (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto))
Kaikista ristiriidoista huolimatta de Gaulle oli Ranskan ruumiillistuma – hän oli maansa, ja hänen maansa oli hän.
– Winston Churchill (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja))
De Gaulle oli vaikea liittolainen, mutta juuri se teki hänestä tehokkaan. Hän ei koskaan unohtanut, mitä Ranska tarvitsi.
– Winston Churchill (Europe Remembers (Euroopan historian muistiorganisaatio))
Mitä enemmän vihollisia, sitä enemmän kunniaa.
– Charles de Gaulle (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu))
De Gaullen perintö on monitahoinen: hän pelasti Ranskan kunnian toisessa maailmansodassa, loi viidennen tasavallan ja muutti maan pysyvästi. Mutta hänen tiensä oli täynnä vastustusta – Vichyn hallitus tuomitsi hänet kuolemaan, OAS yritti murhata hänet ja omat kansalaiset äänestivät hänen uudistuksiaan vastaan. Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto) tiivistää asian: de Gaulle oli Ranska. Nykypäivän Ranskassa, jossa poliittinen keskustelu on yhä jakautunutta, de Gaullen esimerkki muistuttaa siitä, että vahva visio ja peräänantamattomuus voivat muuttaa maan suuntaa – mutta hinta on yksinäisyys ja jatkuva taistelu.
en.wikipedia.org, kids.britannica.com, normandy1944.info, youtube.com, imdb.com, youtube.com, youtube.com
Hänen vaikutuksensa näkyy edelleen Ranskan politiikassa, kuten laajassa Charles de Gaullen elämäkerta kertoo.
Usein kysytyt kysymykset
Oliko Charles de Gaulle natseja vastaan?
Kyllä. De Gaulle oli yksi näkyvimmistä natseja vastustaneista ranskalaisista johtajista. Hän perusti Vapaan Ranskan joukot Lontoossa ja taisteli natsi-Saksaa vastaan koko toisen maailmansodan ajan (Britannica (kansainvälinen tietosanakirja)).
Mikä oli Charles de Gaullen lempinimi?
De Gaullea kutsuttiin usein ”Le Généraliksi” (kenraali) tai ”L’Homme du 18 Juin” (18. kesäkuuta mies) viitaten hänen kuuluisaan vetoomukseensa (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu)).
Mitä mieltä Charles de Gaulle oli Natosta?
De Gaulle suhtautui Natoon kriittisesti. Hän veti Ranskan pois Naton sotilaallisesta komentorakenteesta vuonna 1966, koska halusi Ranskan säilyttävän itsenäisen puolustuspolitiikan (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto)).
Kuinka pitkä Charles de Gaulle oli?
De Gaulle oli poikkeuksellisen pitkä, noin 196 cm, mikä oli hänen aikanaan huomattavaa ranskalaiselle miehelle (Wikipedia (avoin tietosanakirja)).
Mitä palkintoja Charles de Gaulle sai?
De Gaulle sai useita kunniamerkkejä, mukaan lukien Croix de Guerre -sotamitalin urhoollisuudesta ensimmäisessä maailmansodassa, Kunnialegioonan suurristin ja Vapauden ritarikunnan suurristin (Historianet.fi (historian asiantuntijajulkaisu)).
Missä Charles de Gaulle on haudattu?
De Gaulle on haudattu Colombey-les-Deux-Églisesin hautausmaalle Ranskassa. Hautoja on yksinkertainen, ja siinä lukee vain ”Charles de Gaulle 1890–1970” (Élysée (Ranskan presidentin virallinen sivusto)).
Aiheeseen liittyvää: Ranska · Uusi Suomi blogit